Heikki Kiviaho (1.11.1949 - 25.11.2015)

Keuruulainen Heikki Antero Kiviaho nukkui pois vaikean sairauden uuvuttamana keskiviikkona 25. marraskuuta. Heikki sai lähteä tästä maailmasta rakkaidensa keskellä, sillä sängyn vieressä olivat lapset, Päivi ja Pekka. Tyttärentytär, Nitta, oli jo kotona käymässä yöpuulle.

Heikki oli siinä mielessä perinteinen suomalainen mies, että hänelle arvot olivat hyvinkin selvät. Sanat, jotka nykypäivän maailmassa tuntuvat olevan lähinnä arvonsa menettäneitä, liittyivät Heikin elämään hyvin olennaisena osana: Rehtiys, oikeudenmukaisuus, kunnia ja isänmaa. Arvopohja näkyi Heikin elämän valinnoissa. Luonnollista olikin, että puolustusvoimat ja rauhanturvaajan tehtävät olivat iso osa miehen elämää. Nuoruudessa varusmiespalveluksen jälkeen mies jäi hetkeksi armeijan palvelukseen, kunnes veri veti maailmalle. Ulkomaan reissut päättyivät YK-komennukseen, jonne mies meni 22.8.1974 ja josta kotiutui 28.11.1975. Reissu rauhanturvaajana oli lähellä saada pahimman mahdollisen lopun, kun auto-onnettomuus meinasi viedä hengen. Itse Heikki kertoi havahtuneensa maailmaan noin kolme viikkoa onnettomuuden jälkeen.

Tämän jälkeen vuorossa oli lasten hankkiminen ja työura, joka päättyi keuruulaisella TiWillä puristimen hoitajana. Koko ajan Heikki oli aktiivisesti mukana maanpuolustustoiminnassa, ja kertausharjoituksia kertyi käytännössä niin paljon kuin vain oli mahdollista. Reservissä "Hessu" sai ylivääpelin arvon. Lisäksi myös Heikin kunniakirjoista löytyi 30.9.1988 YK:n rauhanturvajoukoille myönnetty Nobelin rauhanpalkinnon rintamerkin käyttöoikeus.

Maanpuolustus- ja sinibarettitoiminnan lisäksi Heikin sydäntä lähellä olivat taistelulajit. Mies oli aikanaan perustamassa keuruulaisen Kejubon, jossa toimi 26 vuotta puheenjohtajana. Hokutoryu-jujutusun jälkeen Kiviaho perehtyi suomalaiseen sotataitoon, Kaspiniin, jossa hänellä oli 3. aika.

Heikki Antero Juhani Kiviaho saateltiin haudan lepoon 19.12. Haapamäen kirkossa sinibarettiveljien turvatessa ja kunnioittaessa siunausta ja hautaan saattamista kunniavartiona. Nuoruudessa solmitun veljeyden siteet kestivät elämän loppuun saakka. Heikin läheiset ja ystäväpiiri ovat kokeneet valtavan ison menetyksen. Toisaalta me saimme ilon ja kunnian kulkea lyhyen pätkän tätä elämää Heikin kanssa.

Lepää rauhassa, Heikki, ja Kiitos Kaikesta!